Huivista sukkaformulaan...

Reilu vuosi sitten sain mieheni siskolta Siinalta lankakerän kauniissa paperipussissa. Paperipussi kökötti olkkarin pöydällä, en keksinyt mitä siitä kutoisin, mietin mihin työhön se lankakerä riittää...sitä oli vaikea arvioida, koska olen viime vuosina kutonut ihan muutaman sukkaparin.

Siinan perhe tuli alkusyksystä meille vierailulle ja Siinalla olikin muutama kudintyö mukanaan. Hänellä niitä on joka lähtön ja ne valmistuvat suitsait noin vain, alhaalta ylös tai ylhäältä alaspäin vaikka takaperin ja silmät kiinni vaikka, ja kaunista jälkeä...ei voi kuin ihailla taiteilijaa työssään.

Siinä sit sain inspiraation Siinan kannustamana päätin aloittaa huivin kutomista, olin jo löytänyt jostain kotiliedestä pitsimallisen huivin ohjeen, sitä yritin silmät sirrillään kutoo ja yleensäkin käsittää sitä ohjetekstiä, kääk se oli vaikeeta..eihän sellasta voi kutoo telkkaria katsoessa.

Ei ku purkasin koko alkutekeleen ja aloin kutoa kasin puikoilla aina oikeeta vaan helppoooo ja työ edityikin nopeasti, eikä sitä meinannut malttaa jättää kesken...aika pian se valmistui kun lanka loppui, huivi oli solmittuna lähinnä kaulahuivin kokoinen, halusin siitä sellasen johon voi kietoutua. Onneksi Siina oli luvannut lähettää samaa lankaa (hällä oli jämäkerä) ja kun sen sain kudoin muutamana iltana huivia suuremmaksi.
Kiitos Siina, sait minut innostumaan taas kutomisesta, niin ja huivi on ihanan lämmin.

Nyt työn alla on sukat Villelle, kudon niitä toista kertaa. Eka versio oli sellainen et piti laskee silmukoita ja tehä tiettyä nurin pystyraitaa, aika hankalaa puolihimmeessä huoneessa illalla väsyneillä silmillä. Purin siis puolimetriset sukantekeleet ja alotin yksinkertaisen mallin oon päässyt kantalappuihin. Hiukan täs on ollut taukoa, mut siel  pöydällä ne sukat oottaa, muutama silmukka on karannut puikoilta...kudon aina molempia sukkia, siis vuorotellen (en sentään yhtäaikaa) kilpailen tavallaan jompikumpi sukka ohittaa toisen vuorollaan....formulaaa lalllaaa...