Lauantaiaamu ja päivä ja ilta ja huomisaamu ja sit....

On se vaan jännä, kun on arki ja pitää herätä aikaisin, no melkein aikaisin kuitenkin, niin jo väsyttää. vaan kun on lauantaiaamu ja saisi nukkua, niin sitä herää ihan tikkana, eikä uni tule. Olenko tullut vanhaksi?
Kahvi tippumaan vaan ja lupailen itselleni päikkärit sitten päivällä...

Aamulla viiden jälkeen...

Myöhemmin aamulla ehdottelen lenkkiä, saan mieheni mukaan

Hutia ei tarvi kauheesti houkutella mukaan

Karel on rakentanut monen monta lintupönttöä Iiriksen ja Veikon kanssa. Näissä pöntöissä on pehmukkeina Hutin karvoja. Lämpöisiä ja pehmoisia karvoja pikkulinnuille.

Vanhat sähkötolpat on hienoja

Takaisin kotiin

Huti on viisi vuotias estrellan vuoristokoita. Omapäinen, alkukantainen ja niin lutunen koira. Erittäin hyvä talonvahti, haukkuu kaikki traktorit, peräkärryt, asuntoautot ja pyöräilijät. Vahinko vain ettei Hutia voi pitää vapaana.
Aika monta kertaa Huti karannut aitauksestaan, mutta aina on onneksi palannut kotiin. Monta tarinaa on kerrottavana, jääköön toiseen kertaan.

Päivä meni nopeasti, viiden viikon flunssan/kooman jälkeen sainkin kaikenlaista aikaiseksi...kiikutin kesävaatteita vinttiin ja syksysempiä vaatteita alakertaan, kenkiä ylös ja alas, samoin takkeja...laitoin rievätaikinan jo illalla juurtumaan.pesin pari koneellista pyykkiä..imuroin auton,  pesin sisältä ikkunoita myöten, huuhtelin kurat, aloin palella, karkasin sisälle. Karelille jäi auton varsinainen pesu. Aloin paistamaan ohrarieviä, tiskailin. Suunnittelin päikkäreitä, väsytti, paleli, sohva kutsui, vaan silloin soitti Matti ja pyysi mukaansa sienimetsälle, siellä kerättiin Irkun ja Veikon kanssa suppiksia.harmittelin kameran unohtumista....palatessa  olikin sauna odottamassa ja olikin jo ilta. Päikkärit jäi. Huomenna on aikainen herätys, vaikka onkin sunnuntai ja ohjelmaa koko päivälle ja varmasti väsyttää heti aamusta. Mut jollei olis ohjelmaa, ja saisin nukkua niin heräisin vissin varmana taas ihan virkeenä. On se niin väärin...

 Bella kyllä nukkui päiväunet, hämärä kuva, mut on siinä kissa.

Ruutuikkunat ne olla pitää..

Laudan palalla suunnitelmat

Ikkkunat odotti  ladossa asentamista

Parissa päivässä suvun miehet asensi ikkunat suit sait paikoilleen. Jokainen mies tiesi mitä tehdä ja jokainen tiesi mitä toinen ajatteli....sujuvaa työtä.

Keittiön seinän kanssa oli enempi työtä... alimpia hirsiä vaihdettiin..

Tässä vaiheessa minua hiukan ahisti ja hirvitti....

 Pihakin oli aikas sotkuinen ...

Tulevalle terassille asennettiin myös ovet...

....samoin yläkerran parvekkeelle, jolla onkin appiukko työtä tekemässä

Melkoisia työmiehiä nämä setämiehet ja appiukko, heitä on 5 miehen sarja kuten on poikianikin.

Iltaisin oli aikas nostalgista toivotella näille miehille hyvät yöt, siinä he kurkistivat peiton alta patjarivistöltä ison huoneen lattialla, kun kurkistin ovenraosta. Tuli mieleen omat pojat lapsina, ja mietin näiden setämiesten ja appiukon edesmennyttä äitiä...mikä työ hällä on ollut aikanaan kasvattaa viittä poikaa, olikohan pesukonetta...pulsaattorimallistoa???

Aamulla aikaisn siinä 4-5 aikaan  ensimmäinen setämies jo kokoili laudankappaleita talon ympäriltä ...

Kivat muistot jäi näistä talkoista ja työnjäljistä olemme saaneet nauttia. 

KIITOS VAAN VIELÄKIN.

Talon remontti joka jatkuu....

Olin jäänyt edellisenä talvena leskeksi. Asuin talossani kahden nuorimman poikani kanssa. Talo oli aika kylmä. Maalit rapisi seinillä. Joistakin ikkunoista oli pokat lahonneet ja ikkunalasit pudonneet pokan verran alemmas eikä niitä ei voinut enään avata. Päätykamarin ikkunalasien väliin oli majoittunut neljä karvaista lepakkoa. Suunnittelin ikkunaremonttia ja talon uudelleen maalaamista. Tämä oli tilanne vuonna 2009

Alkutalvesta näin kauniin kontrabasson ja myöhemmin sen soittajan, josta ajattelin uutta isäntää taloon.

Häät pidettiin toukokuussa.

Karel neuvoi .... ikkunaasennusta ei oteta tehtaalta, vaan ne asennetaan talkoilla. Taloa ei kannata maalata, maali ei pysyisi...vaan laudat kannattaa purkaa kokonaan pois.  Talo kannattaa vuorata tuulensuojalevyillä ja asentaa tuuletusrimat ja uusi lautaverhous.

Saimme rakennustalkoisiin Karelin isän, setämiehet ja velipojat sekä kaikki minun pojat. Työt aloitettiin alkukesästä useana viikonloppuna. Tytötkin auttoivat monella lailla, kuten maalaamalla vuorilautoja. Irma-anopin ja Eija kanssa kokkailimme miehille ruokaa, leivoimme sämpylät ja pullat. Isäntä lepäilee kuvassa ja setämies tekee työt...heh

Syksyllä talo näytti jo aika valmiilta.

Kyllä kelpasi talvella asua, kun lämmin pysyi talossa, eikä mennyt harakoille.

Paljon on tapahtunut tämänkin jälkeen ja laitan takautuvasti lisää kuvia remontista.

Metsään oli päästävä...

....vaikka flunssa nujertaa kolmatta viikkoa, edes vähäksi aikaa....

... ohi vanhan ladon...

Mehumaijallisen näitä puolukoita poimin. 

Hyväntuulisena kotiin palasin.

Hiljainen metsä

Satamassa

 

  

Eräänä arkiaamuna ajelimme satamaan aamukahveille ystäväni Sinikan perheen osaomistuslaivalle. 

Höyrylaiva on 123 vuotta vanha ja on ollut upoksissa, myöhemmin nostettu ylös ja kunnostettu.

Siitä vaan laskusiltaa pitkin...

kannelle, jolla on puuta, rautaa, köysiä....