Raitarakkautta ja kotoelämää

Ostin parisen vuotta, vai onkohan siitä jo enempikin aikaa, no kuitenkin.. virosta lankaa muutaman vyyhden..niitä on nyt haudottu ja mietitty mitä niistä kutoisi... hiljattain poikettiin jyväskylä-reissulla Titityyn lankapuotiin jossa näin tuon raitarakkausneuleen ja tadaa tiesin mihin langat käytän...ostin noita pikkukeriä raidoiksi. Hiukan muuttelen ohjetta oman pään mukaiseksi, saas nähä millainen on lopputulos...kaulus on valmis ja siitä sit jatkan alaspäin..

Pakkasiakin tuli ja oli kotoisaa lämmittää uuneja ja innostuin leipomaan ohrarievää.
Veljekset vilu ja nälkä nauttii myös kotoisesta uunilämmöstä.

Perheenlisäystä

Noiden ikkunoiden takana, navetan nurkkaan  muutti lisää kanoja, omien entisten kanojen lisäksi

.  

Nämä ovat meidän alkuperäisiä kanoja, Lindellin rotua, kantaa jos kanojen kielillä puhutaan. Lindellit joutuivat luopumaan oamsta tilastaan, ne muuttivat kanalan toiseen laitaan ja entiseen tilaan muutti nämä evakkokanat,  rodusta ei ole tietoakaan , mutta ovat ne hienoja ...

Karel laajensi apupoikien kanssa kanalaa ja eristi uusille kanoille oman tilan.

Hyvin näyttävät sopeutuvan.

Saunoin parin päivän päästä karjakeittiön saunassa, silloin uudet kukot kiekuivat ihmeissään...mutta jo viikon lopulla eivät kukot enään reagoineet saunan löylyihin mitenkään.

Ilmeisesti tämä kukko hoitaa vain yhtä ainoaa kanaa.
Muut kukot hoitanee loput kanat

Kanalaan täytyy pian rakentaa lisää pesiä, mihin munia. Nih.


Omat kanat ovat ollet ihmeissään ja katselevat kummissaan verkon toiselle puolelle...

Laatuaikaa Iiriksen kanssa

Nyt on vietetty leppoisaa viikonloppua Irkun kanssa. Käytiin maatalouskaupasta hakemassa kanoille rehua ja kauraa. Täältä maalta ajetaan kaupunkiin, sen toiselle laidalle, lähempänä ei kai niitä saa mistään. Outoa???Missä vika? Mitä järkee?  Hutille hankittiin samalla reissulla lämmikettä koppiin, huti tappaa kaikki peitot, heinä kelpaa, ja nyt kokeillaan puukuitua. 

Ihmeteltiin jäätä ja kokeiltiin kestääkö....ihan  rannasta vaan.

Siinä ne metsämasikat talvehtii

Bellaa on hoidettu ja Bella nautti pedistä monta aikaa....

väinö ja hermanni nautti myös päiväunista

Iiris auttoi perunoiden pesussa uudessa neuleessa, jonka kudoin Hellä-mummon langoista, juuri ja juuri niistä riitti toiseenkin neuleeseen...kuva on kyl hämärä..onneksi, koska työ on höyryttämättä.

Irkku virkkaa patalappua ja lupaa sen valmistuvan...naurua...

Mukavaa on ollut, vaikkei Veikko tullutkaan mukaan. 

Veikolla oli tärkee homma, 

ketjujen laitto Ville-sedän traktoriin

Laatuaikaa siis sielläkin.

 

Suosikkikasvini - lehtikaali

Parina vuonna olen kasvattanut vaivatonta lehtikaalia. Irrottelen sen lehtiä moneen kertaan pitkin kesää ja aina se kasvattaa uudet lehdet tilalle... Perunat, sipulit, porkkanat ym. on jo aikaa sitten maasta nostettu, mutta tämä lehtikaali kasvaa edelleen kasvulaatikossa, eikä se tykkää pakkasesta ollenkaan huonoa, päinvastoin, maku vaan paranee. Viime vuonna kaivoin sitä vielä lumen alta, keväälläkin.

Lehtikaalia voi käyttää tuoreeltaan salaateissa ja olen sitä myös kuivattanut lasipurkkiin pieninä hiutaleina, joita ripottelen keittoihin väriä antamaan. Tuoreena silppuan sitä aivan pieneksi ja lisään kermaa, pippuria, sitruunamehua ja hitusen suolaa, aivan ihana ruoan lisäke. Aion kokeilla sitä myös smootheissa.

Lehtikaali on terveellinen, se sisältää A, C, (2 kertaa enemmän kuin appelsiinissa) ja K vitamiineja, kalsiumia, rautaa ja proteiinia. Maistuu hyvältä, tuoreelta.

Lokakuu....

Lokakuu on tänä vuonna ollut erikoisen kaunis kelien suhteen. 

Aurinko on paistanut ja ensilumikin käväisi.

Kelit on houkutellut ulkoilemaan miniäni Susannen, mieheni pikkusiskon Siina, 

hänen lasten Callen, Liinun ja tietenkin Hutin kanssa. 

Syksy on ollut piiiitkä, hyvä niin.

Miten voi metsä ollakkin niin kaunis

Syysloman alussa nautimme Hutin kanssa lämpöisestä auringosta ja maisemista ja ihmettelimme monia asioita.

Työtä tehneet kärryt talvilevolla

Metsäkulman raittia

Jos meillä olisi traktori, kynnettäisiin meidänkin pellot, vaan kun ei ole...opettelisin sen taidon varmasti...

20 vuotta sitten tälläkin kylällä oli ainakin parissa talossa lehmiä, härkiä, ei ole enään. Harmi.

Piikkilankaaidat on tallella.

Joku päivä tulee iso kone jonka mylly silppuaa nämä oksat

Tässä ihmetellään yhdessä yön aikana kuuraantunutta tienpengertä ja jäätynyttä ojaa. 

Taitaa se talvi tulla kuitenkin.

Ajan patinoimaa.

Syksy tuli kotirantaankin

On satanutkin

Vielä vähän aikaa voi verkot olla järvessä, ei kauaa, pian se jäätyy...

verkoissa on ollut vain lahnoja

katsikassa muutama hauki ja 

kutevia ahvenia

vaikka on syksy

luulivatko kevään koittaneen

Hetekka syyskylvyssä

Puna-apilan syksy

Syksyn ohikulkijat lepäilemässä

Pimeinä koti-iltoina voi virkata tai kutoa.

Lauri virkkaa punaista pyöreää peittoa

Susanne neiliötä tyynyyn tai peittoon

minä kudon Hutin pentuaikana pureskeltuja Laurin sukkia uudelleen

kelpaa sitten varpaita lämmitellä

koleina ja kosteina päivinä

Kodin syksyä

Lapin lisää. Karahka löytyi samasta metsästä mistä keräsin kanervat, sammaleet ja puolukatkin.



  Iiriksen kasvattamat kehäkukat




Tomaatit omasta kasvihuoneesta

Iiriksen kasvattamat tuoksuherneet kera ruusujen