Valoa tähän harmaaseen arkeen

Syksy on ollut raskas. Pimeyttä ja murhetta on riittänyt. Väsymys on iskenyt mennen tullen. Perjantai-aamupäivästä ajelimme Tampereelle. Vietimme päivän Laten ja Susannen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Se antoi voimia ja piristi. 

Juhlistimme arkea syömällä Ainossa ja Ilmarissa, söimme alkuruoaksi kalaseljankaa ja salaattia ja lopuksi gratinoituja kasviksia. Annoskuvat jäi minulta ottamatta, mutta hyvää oli. 

Lauantaina heräsimme talviseen aamuun. Mykistävän kaunista, sula järvi ja lumiset metsät.

Oli jotenkin niin rauhallista ja ihanaa. Ei kiirettä mihinkään, ei tarvinnut kelloa vilkuilla. Harvinainen viikonloppu-vapaa, kolmivuorotyössä kun olen. Mukava oli mennä ulos kuvaamaan luontoa ja ihastella.

Hutikin naamioitui lumeen, voi lutusta.

Sämpylätaikinan laitoin nousemaan ja kanakeiton porisemaan.

Niin hyvin riitti virtaa.

Innostuin siirtämään kattilat ahtaasta kaapista hellan päälle vanhaan koriin.




 Auton talvirenkaiden vaihto kutsuu isäntää...

Kanasten kanakeitto. Keitän sitä aina 10 litraa. Pakastan suuren osan. Sitä on sit kätevä napata evääksi töihin. 

Leivinuunissa paistoin muutaman pellilisen sämpylöitä. Niitäkin sulloin pakkaseen.

Ilta hämärtyi. Talo oli imuroitu. Patjat kannettu vintistä, vieraspeti petattu. Odottelimme illaksi lapsuudenystävääni perheineen kylään. Olivat tulossa sukulaishäistä.

Illalla myöhään istuimme  viinilasin ääressä. Muisteltiin vanhoja aikoja. 
Kissoilla riitti rapsuttajia ja silittäjiä. Sähköt vilkkui muutaman kerran ja sitten tuli pimeys. Mutta ei hätää...kynttilöitä oli sytytetty ja talo oli lämmin. Mikäs meidän oli ollessa mukavassa seurassa. Kyllä nyt taas jaksaa. Todelliset ystävät ovat aarteita.

Kun elämä pysähtyy

Kun läheinen kuolee

 Kaikki pysähtyy 

Pakko pysähtyä 

Ajateltava uudestaan

Ei voi jatkaa

On vaan pysähdyttävä,

 Jäätävä paikalleen,

Jäätyä.

Olen nyt kokenut puolison, äidin ja lapsen kuoleman

Kuolemat tuntuvat erilaisilta

Puolison kuolema tuntui kipuna

Äidin kuolema, ei näin voi tapahtua, ei äidille
Aamulla kävelin parkkipaikalta työpaikalta
 kun puhelin soi veljeni soitti;
-Äiti on kai kuollut!
Tuli avuton olo
 Missä äiti on
Minne menen
Mitä on tapahtunut

Lapsen kuolema
Avuton tyrmistynyt olo
Ei voi olla totta
Tiesin, näin, totesin
En tiennyt mitä teen

Ajatukset kulki ajassa kauas vuosien taa
Kun lapset oli pieniä
Elämänsä alussa

Mieluummin oisin itse kuollut
kuin tämän menetyksen kokenut

Tämä suru on vaikein kestää
Kuiskaan vain toivomuksen

Helmikuisena pakkaspäivänä,
Puolisoni kuoleman jälkeen, istuin hautausautossa
kuunnellen kellojen soittoa
ensin isot ja sitten pienet
 Hautausurakoitsija neuvoi isällisesti miten selviytyä surusta
Lohdutti
Kevättä kohden se ois helpompaa
Talvea kohden vaikeampaa

Kuinka selviytyy miniäni, poikani puoliso?
Kohti talvea, pakkasia ja pimeyttä.

Vain toivo paremmasta auttaa kestämään
Niin toivon


Miten selviytyy iäkäs leski? Pienestä eläkkeestä maksaa kaiken, kunnialla. Rahat ei ehkä riitä lääkkeisiin, ruokaan...Miten hoitaa käytännön asiat. Kuka auttaa hautausjärjestelyissä? Auttaako kukaan? Välittääkö edes omasta jaksamisestaan. Jaksaako välittää. On vain niin yksin.

Äitiä ikävä

Aikaa on kulunut siitä kun viimeksi täällä blogissa viimeksi kirjoittelin...melkein vuosi. Vuodessa on tapahtunut paljon, iloakin ja ikävä kyllä myös surullinen menetys. Sellainen rasti tuli elämässä eteen, että on tarvis leipoa jotain perheen perinteeseen kuuluvaa. Äidin keittokirjaa kaivoin esiin, josta etsin kampanisujen reseptiä. Aivan varma en ole, onko se tämä -äidin kirjoittama??? Etsin ohjeen lopulta netistä, josta löytyi useampi versio. Tälläisiä näistä tuli.

Minä leivoin ja itkin suurinta suruani. Surutyötä tämä on. Äiti taisi leikata 3-4 sakaraa,Minä leikkasin viisi sakaraa, viiden poikani mukaan, Vaikka yhden lapsen menetin äkilliseen kuolemaan. Onhan hän aina tallessa.

Leivoin ensin koenisut, niistä tuli kummallisia, ne levisi pellille... Taisi olla liian vähän jauhoja. Niitä maisteltiin ja vein loput työpaikan kahvipöytään ja päätin leipoa myöhemmin uudet. Niin tein, nämä ei levinnyt, mutta on nää niin säälittäviä..älkää naurako lapinserkut.. Muistan ne äidin leipomat, ne oli kauniita, vaaleampia ja tasaisia, oikein herkullisia...on nääkin ihan hyvän makuisia. Äitiä tuli suuri ikävä. se lohduttaa hiukan, ettei äidin tarvinnut kokea tätä surua, Voi äiti...