Lokakuu....

Lokakuu on tänä vuonna ollut erikoisen kaunis kelien suhteen. 

Aurinko on paistanut ja ensilumikin käväisi.

Kelit on houkutellut ulkoilemaan miniäni Susannen, mieheni pikkusiskon Siina, 

hänen lasten Callen, Liinun ja tietenkin Hutin kanssa. 

Syksy on ollut piiiitkä, hyvä niin.

Miten voi metsä ollakkin niin kaunis

Syysloman alussa nautimme Hutin kanssa lämpöisestä auringosta ja maisemista ja ihmettelimme monia asioita.

Työtä tehneet kärryt talvilevolla

Metsäkulman raittia

Jos meillä olisi traktori, kynnettäisiin meidänkin pellot, vaan kun ei ole...opettelisin sen taidon varmasti...

20 vuotta sitten tälläkin kylällä oli ainakin parissa talossa lehmiä, härkiä, ei ole enään. Harmi.

Piikkilankaaidat on tallella.

Joku päivä tulee iso kone jonka mylly silppuaa nämä oksat

Tässä ihmetellään yhdessä yön aikana kuuraantunutta tienpengertä ja jäätynyttä ojaa. 

Taitaa se talvi tulla kuitenkin.

Ajan patinoimaa.

Syksy tuli kotirantaankin

On satanutkin

Vielä vähän aikaa voi verkot olla järvessä, ei kauaa, pian se jäätyy...

verkoissa on ollut vain lahnoja

katsikassa muutama hauki ja 

kutevia ahvenia

vaikka on syksy

luulivatko kevään koittaneen

Hetekka syyskylvyssä

Puna-apilan syksy

Syksyn ohikulkijat lepäilemässä

Pimeinä koti-iltoina voi virkata tai kutoa.

Lauri virkkaa punaista pyöreää peittoa

Susanne neiliötä tyynyyn tai peittoon

minä kudon Hutin pentuaikana pureskeltuja Laurin sukkia uudelleen

kelpaa sitten varpaita lämmitellä

koleina ja kosteina päivinä

Kodin syksyä

Lapin lisää. Karahka löytyi samasta metsästä mistä keräsin kanervat, sammaleet ja puolukatkin.



  Iiriksen kasvattamat kehäkukat




Tomaatit omasta kasvihuoneesta

Iiriksen kasvattamat tuoksuherneet kera ruusujen

Syksy kun saapuu...

Syyskuussa kävimme isän luona ja palatessamme koitti jo ilta ja usva nousi.

Toivon isän elämän ehtoopuolen olevan samalla tavalla rauhaisa.

Karelin ottama kuva

Syyskuun aamut ja illat olivat usvaisia, lämpimiä

..harvemmin taivas näin musteni

Puutarhan satoa riitti pitkään

  Ranta on niin hiljainen

kuikat joskus huutavat

Pihapuut vaihtavat väriä

tien varressa kaunis aita

Joku kertoi juhannusruusunkin kukkivan, meillä vain nämä punaiset

 

 Olen aina pitänyt syksystä, silloin ei odota mitään....kaikki on mennyt

 ...kuten nämä muuttolinnutkin.

Huivista sukkaformulaan...

Reilu vuosi sitten sain mieheni siskolta Siinalta lankakerän kauniissa paperipussissa. Paperipussi kökötti olkkarin pöydällä, en keksinyt mitä siitä kutoisin, mietin mihin työhön se lankakerä riittää...sitä oli vaikea arvioida, koska olen viime vuosina kutonut ihan muutaman sukkaparin.

Siinan perhe tuli alkusyksystä meille vierailulle ja Siinalla olikin muutama kudintyö mukanaan. Hänellä niitä on joka lähtön ja ne valmistuvat suitsait noin vain, alhaalta ylös tai ylhäältä alaspäin vaikka takaperin ja silmät kiinni vaikka, ja kaunista jälkeä...ei voi kuin ihailla taiteilijaa työssään.

Siinä sit sain inspiraation Siinan kannustamana päätin aloittaa huivin kutomista, olin jo löytänyt jostain kotiliedestä pitsimallisen huivin ohjeen, sitä yritin silmät sirrillään kutoo ja yleensäkin käsittää sitä ohjetekstiä, kääk se oli vaikeeta..eihän sellasta voi kutoo telkkaria katsoessa.

Ei ku purkasin koko alkutekeleen ja aloin kutoa kasin puikoilla aina oikeeta vaan helppoooo ja työ edityikin nopeasti, eikä sitä meinannut malttaa jättää kesken...aika pian se valmistui kun lanka loppui, huivi oli solmittuna lähinnä kaulahuivin kokoinen, halusin siitä sellasen johon voi kietoutua. Onneksi Siina oli luvannut lähettää samaa lankaa (hällä oli jämäkerä) ja kun sen sain kudoin muutamana iltana huivia suuremmaksi.
Kiitos Siina, sait minut innostumaan taas kutomisesta, niin ja huivi on ihanan lämmin.

Nyt työn alla on sukat Villelle, kudon niitä toista kertaa. Eka versio oli sellainen et piti laskee silmukoita ja tehä tiettyä nurin pystyraitaa, aika hankalaa puolihimmeessä huoneessa illalla väsyneillä silmillä. Purin siis puolimetriset sukantekeleet ja alotin yksinkertaisen mallin oon päässyt kantalappuihin. Hiukan täs on ollut taukoa, mut siel  pöydällä ne sukat oottaa, muutama silmukka on karannut puikoilta...kudon aina molempia sukkia, siis vuorotellen (en sentään yhtäaikaa) kilpailen tavallaan jompikumpi sukka ohittaa toisen vuorollaan....formulaaa lalllaaa...