Kun elämä pysähtyy

Kun läheinen kuolee

 Kaikki pysähtyy 

Pakko pysähtyä 

Ajateltava uudestaan

Ei voi jatkaa

On vaan pysähdyttävä,

 Jäätävä paikalleen,

Jäätyä.

Olen nyt kokenut puolison, äidin ja lapsen kuoleman

Kuolemat tuntuvat erilaisilta

Puolison kuolema tuntui kipuna

Äidin kuolema, ei näin voi tapahtua, ei äidille
Aamulla kävelin parkkipaikalta työpaikalta
 kun puhelin soi veljeni soitti;
-Äiti on kai kuollut!
Tuli avuton olo
 Missä äiti on
Minne menen
Mitä on tapahtunut

Lapsen kuolema
Avuton tyrmistynyt olo
Ei voi olla totta
Tiesin, näin, totesin
En tiennyt mitä teen

Ajatukset kulki ajassa kauas vuosien taa
Kun lapset oli pieniä
Elämänsä alussa

Mieluummin oisin itse kuollut
kuin tämän menetyksen kokenut

Tämä suru on vaikein kestää
Kuiskaan vain toivomuksen

Helmikuisena pakkaspäivänä,
Puolisoni kuoleman jälkeen, istuin hautausautossa
kuunnellen kellojen soittoa
ensin isot ja sitten pienet
 Hautausurakoitsija neuvoi isällisesti miten selviytyä surusta
Lohdutti
Kevättä kohden se ois helpompaa
Talvea kohden vaikeampaa

Kuinka selviytyy miniäni, poikani puoliso?
Kohti talvea, pakkasia ja pimeyttä.

Vain toivo paremmasta auttaa kestämään
Niin toivon


Miten selviytyy iäkäs leski? Pienestä eläkkeestä maksaa kaiken, kunnialla. Rahat ei ehkä riitä lääkkeisiin, ruokaan...Miten hoitaa käytännön asiat. Kuka auttaa hautausjärjestelyissä? Auttaako kukaan? Välittääkö edes omasta jaksamisestaan. Jaksaako välittää. On vain niin yksin.